Tiedättekö mistä tunnistaa vaikeuksissa olevan työpaikan? Jaetuista hotellihuoneista. Kun myyntiä ei tule tarpeeksi ja säästettävää ei löydy, pakotetaan työmatkalaiset yöpymään jaetuissa hotellihuoneissa. Saavutettavat säästöt ovat minimaalisia, mutta säästäväisyyden illuusio on pysyvä haitta: Ensin työntekijät oppivat, että edes omaan hotellihuoneeseen ei ole varaa. Seuraavaksi työntekijät alkavat välttelemään työpaikan rahojen käyttöä. Lopuksi työntekijät siirtyvät jahtaamaan itsenäisiä ajattelijoita, jotka joskus uskaltavat joskus ostaa jotain.
Tunnistin juuri äsken joutuneeni tällaiseen ahdasmielisten ammattilaisten sirkukseen. Pomo pyysi minua kiiireesti palkkaamaan kohtuuhintaisen uuden työntekijän. Kokemuksesta tiesin, että pieni tuntematon työnantajani ei saisi ilmaisilmoituksellaan yhden yhtä työhakemusta. Päätin pelata varman päälle ostamalla viidelläsadalla eurolla kohdennettua rekrytointimainontaa. Peliliikkeni ei mennyt hukkaan, saimme parissa päivässä peräti kolmekymmentä työhakemusta.
Kuukautta myöhemmin kontrolleri ihmetteli, miksi olen ostanut head hunting -palvelua. Vastasin ostaneeni vain kohdennettua rekrytointimainontaa, johon kontrolleri totesi, että kannattaa jatkossa pyrkiä varovaisempaan rahankäyttöön.
Lähetin tiedot rekrytoinnin etenemisestä ja tarjouduin esittelemään kasvotusten yksityiskohtaisesti, miksi kohdennetussa rekrytointimainonnassa on järkeä. Virhe! Sain pomolta vastaukseksi raivoa. En kuulemma ymmärtänyt, mistä on kysymys. En ilmeisesti osannut myöskään perustella, miksi kohdennetussa mainonnassa on järkeä.
Kulutin pitkän talvi-illan yksityiskohtaiseen raporttiin analysoiden miksi kohdennettu rekrytointimainonta toimii paremmin kuin ilmaisilmoitukset. Seuraavana aamuna raporttini kuitattiin hyväksytyksi ja kriisi peruttiin. Mitä opin tästä? En enää koskaan työskentele firmoissa, joissa säästötavoitteet menevät maalaisjärjen edelle.
Kirjoittaja: maalaisjärki
