Avautumiset

Muisto vuosien takaa 😉 Vein jokaisen naistyöntekijän työpisteelle kukkia naistenpäivän kunniaksi. Osa kiitti kukista, osa oli yllättyneitä. Eräs naistyöntekijä totesi, että kukat ovat kivoja, mutta nyt hänellä on kotona poikaystävälle selitettävää. Toinen naistyöntekijä halusi erikseen varmistaa, että kukat eivät ole pelkästään hänelle, vaan kukkia on annettu kaikille toimiston naisille!

Joululomalla tapahtui jotain. Asentaja on kuin kauhistuksen kangistama varjo. Tiimipalaverissa mies irvistelee ja näyttää pahoinvoivalta. Kun lähdemme asentamaan telkkareita, mies värisee ja tärisee. Työhyvinvointi ei ole sitä mitä sen pitäisi olla. 🙁 Mies näyttää kadottaneen kosketuksen tehtäviinsä. Mies kuittaa asennustilaukset puhelimella, mutta valmista ei tule. Asennukset alkavat, mutta eivät etene. Kun kysyn, miksi telkkarit ovat

Olen puhelias ja ulospäin suuntautunut. Mielestäni moikkailu kuuluu hyviin tapoihin, joten moikkailen sekä tuttuja että tuntemattomia. Työpaikalla moikkailen rempseän reippaasti. Työpaikan ulkopuolella saatan jopa halata tuttujani. Tervehtiminen on osa minua. Viime viikolla tutustuin senioriasiantuntijaan, jonka kanssa puhuin pitkään ja perusteellisesti kehityshankkeen toteutusmahdollisuuksista. Näin seniorin tulevan tänään töihin, tervehdin rempseän reippaasti, kuten tapana on. Toivotin hyvää

Selvisimme pomon kanssa pakollisesta vuosittaisesta kehityskeskustelusta. Kokoonnuimme, koska oli pakko. Muulloin emme koskaan puhu toiveista tai odotuksista. Kehityskeskustelu muistuttivat, että jotain olisi ehkä voinut tehdä paremmin. Tunteet tulivat pintaan, kun pohdimme, onko pomo on kehittänyt urakasvuani. En keksinyt yhtään toteutunutta kehitystoimenpidettä, mutta lomakkeeseen piti tietysti löytää esimerkkejä.   Lopulta pomo oivalsi suositelleensa minua. Aivan. Pomo

Tiedättekö mistä tunnistaa vaikeuksissa olevan työpaikan? Jaetuista hotellihuoneista. Kun myyntiä ei tule tarpeeksi ja säästettävää ei löydy, pakotetaan työmatkalaiset yöpymään jaetuissa hotellihuoneissa. Saavutettavat säästöt ovat minimaalisia, mutta säästäväisyyden illuusio on pysyvä haitta: Ensin työntekijät oppivat, että edes omaan hotellihuoneeseen ei ole varaa. Seuraavaksi työntekijät alkavat välttelemään työpaikan rahojen käyttöä. Lopuksi työntekijät siirtyvät jahtaamaan itsenäisiä ajattelijoita,

Tiesitkö, että lehmä on paremmassa asemassa kuin toimistotyöläinen. Lehmällä saattaa olla navetassa jopa kahdeksan neliötä omaa tilaa. Arvatkaa, kuinka monta neliötä omaa tilaa minun avokonttorissasi on. Ei yhtään. Lisäksi kesäaikaan lehmät saavat kulkea vapaasti nurmikentillä, kun minä pysyn konttorin vankina. Miettikää itse! Lehmät – nuo nelijalkaiset, uteliaat otukset, joiden päivät kuluvat märehtien ja pötkötellen, viettävät

Olen ravintolakaaoksessa. Meillä ei ole tilaa eikä työntekijöitä.Kahdentoista lyödessä asiakkaita tulee ovista ja ikkunoista niinettä kuivat tarjottimet loppuvat. Työkiire on melkoinen. Lounas jäisi syömättä, jos en kauhoisi jauhelihaa suuhuni kassakoneen äärellä. Ruokalistalla luki paistettua lohta, tarjosimme kalamureketta.Murekkeen loputtua tarjosimme jauhelihakastiketta.Ruokamme on lämmintä, ei kuumaa. Meiltä puuttuu sekä välineet että osaaminen. Onko oikea aika vaihtaa työpaikkaa?

Ajattelin, että konttorilla työskentelee fiksuja ja filmaattisia ammatti-ihmisiä. Väärässä olin. Sain kuulla mokanneeni, kun tervehdin samaa henkilöä useamman kerran päivässä. Ymmärrän, että konttorisedät ja -tädit haluavat piiloutua konttorihuoneisiin tekemään tärkeitä töitään, mutta en arvannut, että konttorin käytävät täytyy pitää vuorovaikutuksista vapaina tiloina. Toistuvat tervehdykseni rikkoivat mukavuusvyöhykkeen. Mokasin, unohdin hyvät tavat.

Onko oikein, että työpaikkaruokalan pöydässä ruokailee viisi henkilöä, vaikka paikkoja on vain neljälle? Tiedustelen tätä aiheutettuani konttorilla suurta surua. Meillä oli kaksi vierasta ja päätimme mennä yhdessä heidän kanssaan lounaalle. Yleensä kolmen hengen tiimimme mahtuu hyvin vakiopaikallemme neljän hengen pöytään. Vieraiden takia meitä oli nyt yhteensä viisi henkilöä, mutta päätin ohjata sekä meidän porukkamme että